Hovawart on viime vuosina noussut melko suosituksi koiraroduksi sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Hovawartin monipuoliset ominaisuudet ovat suosion syynä. Hovawart on erinomainen kodin ja perheen vahti ja suojelija. Se on väsymätön lenkkikaveri ja omistajansa paras ystävä. Hovawartin luonne tekee siitä monipuolisen harrastuskoiran näyttelyihin, palveluskoirakokeisiin, agilityyn, pelastuskoiratoimintaan tai tottelevaisuuskokeisiin.
Jo keskiajalla Saksassa oli suurehkoja, pitkäkarvaisia ja luppakorvaisia koiria, joita kutsuttiin hovawarteiksi (hova=muinaista yläsaksan kieltä ja tarkoittaa piha, wart=vartija). 1920-luvun alussa vanha rotu luotiin uudelleen. Puhtaaksi roduksi hovawart hyväksyttiin vuonna 1937 ja palveluskoiraksi se kelpuutettiin vuonna 1964.
Hovawart on säkäkorkeudeltaan 58-65 senttiä (nartut) tai 63-70 senttiä (urokset). Narttu painaa n. 28-35 kiloa, uros 38-45 kiloa. Hovawart on pitkäkarvainen, katse kiinnittyy etenkin pitkiin hapsuihin raajoissa, vatsan alla ja hännässä. Kaunismuotoinen pää ja luppakorvat ovat myös rodun tuntomerkkejä samoin kuin vankka, pitkänomainen rakenne ja sujuva ravi.
Luonteeltaan hovawart on rohkea ja joskus melko itsepäinen, josta syystä pennulle on annettava kunnollinen tapakasvatus. Pentuna ja nuorena koirana hovawart on erittäin vilkas ja temperamenttinen.
Hovawartin vahtimistaipumus on varsin voimakas. Hovawart on aina valmis suojelemaan omistajaansa ja tämän kotia.
Yleisesti hovawarttia pidetään varsin terveenä koirana. Rodulla ei ole mitään ns. tyyppisairautta, joka vaivaisi koko koirakantaa. Koiran kokoon nähden lonkkavikaprosentti (noin 15%) on varsin alhainen. Nopeasti kasvavana koirana hovawartinpentu on ruokittava melko varovasti, näin vältetään liian nopean kasvun ja liikakilojen mukanaan tuomat kasvuhäiriöt.
Saksan jälkeen Suomi on toiseksi suurin hovawartmaa. Pentuja syntyy Suomessa vuosittain noin 300. Saksassa yli 1100. Suomalainen hovawartkanta tunnustetaan kaikkialla luonteeltaan ja ulkomuodoltaan hyvälaatuiseksi.